Yrityssaneeraus ei ole ainoa tapa järjestellä velkoja. Kun velkojia on rajallinen määrä ja liiketoiminta on toimivaa, sama lopputulos on usein saavutettavissa sopimalla.
Tilanne
Majoitus- ja ravitsemusalan yritys oli ajautunut ylivelkaantuneeksi. Liiketoiminta jatkui, mutta velkojen hoito ei ollut mahdollista voimassa olevilla maksuehdoilla.
Tilanne olisi täyttänyt saneerausmenettelyn lähtökohdat, mutta menettely on raskas: se vie aikaa, aiheuttaa kustannuksia, näkyy ulospäin ja vaikuttaa väistämättä asiakas- ja toimittajasuhteisiin.
Miten etenimme
Neuvottelimme yrityksen puolesta suurimpien velkojien kanssa vapaaehtoiset maksujärjestelyt.
Vapaaehtoisen järjestelyn edellytys on uskottava laskelma. Velkojalle on pystyttävä osoittamaan, mistä maksuvara syntyy ja miksi uusi ohjelma pitää, kun edellinen ei pitänyt. Käytännössä tämä tarkoittaa kassavirtaennustetta ja realistista arviota siitä, mitä velkoja saisi vaihtoehtoisessa skenaariossa.
Järjestely rakennettiin suurimpien velkojien kanssa, koska heidän osuutensa ratkaisee kokonaisuuden. Kun keskeiset velkojat ovat mukana, loput seuraavat tyypillisesti perässä.
Lopputulos
Yritys vältti raskaan yrityssaneerausmenettelyn ja pystyi jatkamaan toimintaansa sovitun maksuohjelman mukaisesti.
Milloin vapaaehtoinen järjestely on mahdollinen
Kolme tekijää ratkaisee. Velkojien määrä, liiketoiminnan kunto ja ajoitus.
Jos velkojia on muutamia ja suurin osa velasta keskittyy niistä harvoille, neuvottelu on hallittavissa. Jos velkojia on kymmeniä ja saatavat ovat pieniä, yhteisymmärryksen saavuttaminen käy epärealistiseksi ja muodollinen menettely on käytännössä ainoa reitti.
Liiketoiminnan on tuotettava maksuvara. Vapaaehtoisessa järjestelyssä velkoja luopuu osasta saatavaansa tai antaa lisää aikaa, ja hän tekee sen vain jos vaihtoehto on huonompi.
Ajoitus on kolmas ja usein ratkaisevin. Kun ulosotto on käynnissä ja maksuhäiriömerkinnät kertyneet, velkojan luottamus on jo menetetty ja neuvotteluvara kaventunut.
Mitä järjestely edellyttää yritykseltä
Neuvottelun pohjaksi tarvitaan aineisto, joka kestää tarkastelun. Käytännössä se tarkoittaa ajantasaista kirjanpitoa, välitilinpäätöstä, kassavirtaennustetta ja selvitystä siitä, mihin toimenpiteisiin on jo ryhdytty kannattavuuden korjaamiseksi.
Velkojan kysymys on aina sama: miksi tämä ohjelma pitää, kun edellinen ei pitänyt. Siihen on vastattava konkreettisesti, ei lupauksilla. Toteutuneet toimenpiteet, kuten kulurakenteen sopeuttaminen tai kannattamattomasta toiminnasta luopuminen, ovat huomattavasti vakuuttavampia kuin ennuste.
Toinen edellytys on avoimuus. Kaikkien velkojien on tiedettävä kokonaiskuva, sillä järjestely, joka rakentuu puutteellisen tiedon varaan, purkautuu ensimmäisen yllätyksen kohdalla.
Kun aineisto on kunnossa, neuvottelu on tavallista liiketoimintaa: molemmat osapuolet arvioivat vaihtoehtojaan ja valitsevat paremman.
Mitä tästä kannattaa oppia
Velkojan kannalta vapaaehtoinen järjestely on usein parempi vaihtoehto kuin menettely tai konkurssi, koska kertymä on suurempi ja tulee nopeammin. Tämä on se argumentti, jolla neuvottelu käydään, ei vetoaminen ymmärrykseen.
Edellytyksenä on kuitenkin, että liikkeelle lähdetään ajoissa. Kun maksuhäiriömerkinnät ovat jo kertyneet ja ulosotto on käynnissä, vapaaehtoisen järjestelyn tila on kaventunut olennaisesti. Selvitys kannattaa siis tehdä siinä vaiheessa, kun vaihtoehtoja on vielä useampi.